Minun ja Zorban tarina alkoi 11.6.2011 kun tämä pieni ja pyöreä 5vuotias
poni tuli meille, se ei osannut mitään ja oli todella laiska ratsastaa.
Ajamisesta se tykkäsi jo silloin, ja ystäväni Milla oli
sitä kouluttanut ennen meille tuloa.
2012-2013 vuonna aloin ratsastaa enemmän ponilla ja serkkuni Jenna
alkoi kouluttamaan sitä minun kanssa, minullahan ei ollut suurempaa
ratsastuskokemusta ja Jenna oli ratsastanut ratsastuskoululla muutama vuotta
mutta pärjäsimme silti Zorban kanssa ja se opetti meitä paljon. Silloin alkoi ponin pukkikausi
ja se oppi pukittelemaan ja käytti sitä ratsastajaa vastaan aina kun
tätä ei kiinostanut.
2014 aloimme huomata että poni alkoi kehittyä ja pääsimme
paremmin tuntumaan kun meille tuli kenttä. hyppäsin Zorballa silloin ekan kunnon esteen
joka oli 40cm. Poni myös kehittyi laukassa ja pukitkin jäivät vähemmälle
2015-2016 vuodet olivat niitä vuosia kun treenasimme tosissaan
ja kehityimme huimasti, silloin ajattelin että ratsastan Zorballa ikuisesti.
Ratsastin säännöllisesti ja myös rankkoja treenejä tuli, silloin emme
enään keskittynyt saamaan ponia liikkeelle tai laukkaamaan
vaan harjottelimme haastavempia asioita ja esteitä.
Sitten tuli vuosi 2017 jolloin aloin huomata että pituuteni teki ratsastuksesta
haastavampaa. 11.6.2017 tuli 6 vuotta täyteen ja ratsastin silloin Zorballa
viimeistä kertaa kunnolla, kävimme pitkän maastolenkin ja laukattiin kovaan.
Tulen varmasti ikävöimään näitä 6 ihanaa vuotta ja ponilla ratsastamista mutta onneksi
hevosurheilu ei ole pelkkää ratsastamista ja tykkään ajaa myös todella paljon.
